Tukijat

Oulaisten Osuuspankki tukee minua, neljännen polven osuuspankkilaista kolmannen polven jousikopissa tiellä kohti unelmaani. Siellä siintää tavoite menestyä Tokion olympialaisissa vuonna 2020.

Vain kokeilukuvia...

Oulaisten Osuuspankki

Oulaisissa 1910-luku oli osuustoimintaliikkeen läpimurron aikaa. Silloin avattiin Oulaisten Osuuskauppa, perustettiin meijeri, puimaosuuskuntia ja vuonna 1916 ensimmäinen osuuskassa Piipsjärvelle, iso-isoäitini maisemiin. Siitä lähtien Osuuspankki on kietoutunut monin tavoin sukuni ja koko Oulaisten alueen elämään kehittyessään Piipsjärven 19-jäsenisestä kyläkassasta lähes 6000-jäseniseksi alueensa markkinajohtajaksi. Asiakkaita Oulaisten Osuuspankilla oli vuoden 2015 lopussa 11174.

Isovanhempani olivat pankin jäseniä, isoisäni ja isäni hallintoneuvostossa ja isoäitini huoltohenkilöstössä. Myös opinto- ja asuntolainat sekä lakiasiat ovat hoituneet tutussa ympäristössä jouhevasti.

Oulaisten Osuuspankki tukijana

Pankin kannattavuus, vakavaraisuus ja henkilöstön hyvä paikallistuntemus ovat mahdollistaneet toimimisen monien asioiden innostajana ja tukijana. Aluksi taloudellinen tuki suuntautui pääosin maa- ja metsätalouteen, esim. metsäojituksiin, minkkitarhauksiin ja varsotuksiin. Myöhemmin mukaan tulivat esim. valtakunnalliset piirustus-, matematiikka- ja atk-kilpailut sekä stipendit koululaisille, opiskelijoille, yhdistyksille, erilaisissa toimissaan menestyneille sekä urheilijoille. Urheilustipendin ovat saaneet esim. voimanoston maailmanmestari Aarre Käpylä ja Seoulin 1988 olympialaisten jousiammuntafinaaliin selviytynyt isäni, edelleen lajin viimeisin henkilökohtaisen kilpailun suomalaisfinalisti Olympialaisissa.

Tauno Hyvönen tutustuu jousiammuntaan Kylmälässä

Isäni harjoittelupaikka oli isoisäni kotitalon pihapiiri kaukana kylän keskustasta olevassa Kylmälässä. Kerran siellä vierailivat silloinen Oulaisten Osuuspankin johtaja Tauno Hyvönen ystävänsä Ahti Pekkalan (myöhemmin ministeri ja maaherra) kanssa. Ystävykset halusivat kokeilla jousiammuntaa, sillä paikallislehti Pyhäjokiseudussa oli ollut vasta innostavaa tarinaa jousiammunnasta.

No, isäni laittoi rannesuojat uusien ampujien jousikäteen, neuvoi perusteet ja nuolet alkoivat napsahdella 10m:n päässä olevaan tauluun. Miesten tapaan oli laitettava kisa pystyyn. Isä lähti sisälle kahvin keittoon ja jätti silloiset pankinjohtajat kisailemaan. Eipä aikaakaan, niin kisailijat tulivat sisälle ja totesivat yhdestä suusta, että Tauno voitti pistein 2-1. Isäni kertoi ihmetelleensä perin vähäisiä pisteitä, jolloin herrat näyttivät käsivarsiaan. He olivat ottaneet kisan tiimellyksessä puserot pois ja todenneet, että emme me rannesuojia tarvitse. Niinpä Ahdin käsivarressa oli yksi jänteen iskemä mollukka, Taunolla niitä oli kaksi, ja ne olivat suuria. Niinpä Tauno oli selvä voittaja!

Ilmeisesti Tauno Hyvönen ei mollukoista tarinoissaan kaunaa kantanut, koska myös myöhemmin Oulaisten Osuuspankin henkilökunta on uskaltanut tutustua jousiammuntaan esim. toimitusjohtaja Jari Anttilan johdolla.

Jousiammuntakoppi

Isäni hankki Oulaisten Osuuspankin silloisen johtajan Jorma Ahon luovuttamalla stipendillä uuden kiukaan isoisäni autioituneen kotitalon saunaan Kylmälässä, korotti kattoa metrin ja teki luukun seinään. Syntyi entistä ehompi "ampumakoppi", toisen sukupolven jousiammuntakoppi. Aiempi oli ollut riukujen ja narujen varassa oleva styrox ja muovikelmukyhäelmä, joka oli lämmin, jos aurinko paistoi. Uudesta ampumakopista oli lämmin ampua ulos talvipakkasillakin. Ampujan piti vain laittaa puita pesään sopivan tasaisesti. Ei tarvinnut matkata etelän lämpöön, eikä matkustamiseen olisi tainnut ollut varaakaan.

Myöhemmin ammuntakoppi on ollut kovassa käytössä. Siellä hankki tarkkuutensa myös äitini Marjo, joka 1990-luvulla ampui naisten 60m matkalta Euroopan ennätyksen. Ennätys kesti lähes 20 vuotta.

 Enää kyseinen harjoittelupaikka ei ole käytössä, mutta kotitaloni takapihalla on haapahirsinen ampumakoppi, joka lämpenee, ei enää kiukaasta, vaan puukamiinalla. Taulullekin on valot, enää ei polteta nuotiota taustan edessä. Tuo uusi koppi on nyt minun valtakuntaani, vaikka ammuntataulussa olevista laitaosumista päätellen vaikuttaa olevan totta, mitä isäni sanoi Seoulin kisojen haastattelussa: "Lajia en aio lopettaa".

No, Seoulin ajoista kilpailumuoto on muuttunut ja esim. päästäkseen olympialaisiin jousiampujan on kierrettävä kilpailuja ympäri maailman. Hyvä menestys kotimaassa ei riitä. Kiertäminen maksaa. Onneksi Oulaisten Osuuspankki tukee myös minua, neljännen polven osuuspankkilaista kolmannen polven jousikopissa tiellä kohti unelmaani. Siellä siintää tavoite menestyä Tokion olympialaisissa vuonna 2020.

Jousikopista jousiammuntamökiksi, jousikentän vakiorakennukseksi

Vanhempieni onnistuneen talvisen jousikoppiharjoittelun innoittamina muutama jousiammuntaseura on rakentanut mökkejä, joista usea ampuja kerrallaan pystyy ampumaan ulos. Sellainen on esim. Oulussa ja Kemissä, ei vielä kaikilla jousiammuntakentillä. Kesäisin kyseisiä mökkejä käytetään kisakanttiineina tai tulospalvelupisteinä.

Jousiampujalle talvinen jousikopista ampuminen on todennäköisesti jopa hyödyllisempää kuin sisähallissa ampuminen. Taulu elää koko ajan valon ja varjon leikkiä, lumihangessa kahlaaminen nostaa sykettä, kevätpolanne taululle johtavalla polulla on hyvää tasapainoharjoitusta jne. Niin, eikä lompsakaan kevene hallimaksulla kunhan on edellisenä keväänä kuntoillut rankametsässä. Toki noissa seurojen rakentamissa ammuntakopeissa on sähkölämmitys joko pattereilla tai säteilijöillä.

Tuskin Oulaisten Osuuspankin johtaja stipendiä luovuttaessaan edes aavisti kuinka laajalle sen tuoma ilo ja hyöty levittäytyvät . Asiassa naksahti monta palasta kohdalleen: raha luovutettiin sopivalle henkilölle oikeaan aikaan, raha käytettiin onnistuneesti, rahalla aikaansaatu hyöty kerrottiin avoimesti muillekin ja muutkin lajin harrastajat ottivat tiedon myönteisesti vastaan, ensimmäisinä Turun Arcuksen Päivi ja Erkki Aaltonen.

Mitä tarinasta seurasi syksyllä 2016

https://omamme.fi/omamme/antti/

https://youtu.be/L41t0aGwMJo